Taas vierähti Viivin alla ja sivulla sellanen seitsemän tuntia. Voisin kyllä olla vaihteeksi elävänkin Viivin vieressä tai alla.

Mutta asiaan.
Aloitin päivän heti alustajumpalla enkä saanut sitä edes valmiiksi.

Hyökkäsin heti ensimmäiseksi vielä vaihtamattoman jousen kimppuun. Purin jarrut ja navan pois, kääntövarren pois sekä reaktiotangon irti alatukivarresta. Sitten normaalisti vaihteistonosturilla nostan alatuivartta ylöspäin jousikuormaa vasten ja irroitan iskarin korvat. Sitten vaan taitan varren alas ja jousi putoaa syliin. Uretaanipuslilla tämä on mahdollista kun nehän eivät jarruta holkkimallisina tähän suuntaan. Kumimaisilla pitää löysätä vielä alatukivarren puslan pultti.
Vertailin vanhaa ja uutta jousta vierekkäin.
Ne ovat hivenen erillaiset. Kierroksia yksi täysi kierros ja puolikas tai vähän alle höylättyä. Lumpsautin uuden samaan asentoon alapäästään kun vanhakin oli. Puristin alatukivarren takas ylös nosturilla ja ähelsin iskarin alakorvat sekä reaktiotangon paikalleen ja paneuduin jarruihin.
Viikko sitten koitin asentaa EBC green stuff paloja eivätkä ne mahtuneet vaikka männät puristin sisään. Palat olivat parikin milliä ikäänkuin paksut. Harmitti tietenkin aika kovin kun kaikkiin autoihin mihin olen itselleni vihreitä juttuja asentanut, ovat palat olleet aivan ehdottoman maksimi paksut. Eli pienen pientäkään kuppaa ei saa olla satulassa tai männässä tai pala ei vaan mahdu. Kuppaahan Viivin jarruissa ei ole niin että mitä ihmettä. Mittasin palasta jopa paksuuden ja oli datalehdykkään verrattuna 0.5mm alle. Eli tuote on kunnossa. Sitten muistin että yksi neljästä perus palasta oli kulunut hiukan enemmän kuin muut kolme. Eli joku männistä oli ollut nahkea.
Satula pöydälle sitten vaan ja paineilmalla mäntiä varovasti liikkeelle. Laitoin klapin väliin ja päästin enemmän painetta. Vain toinen mäntä reagoi siihen ja mäjähti klapia vasten. Männän hipiässä oli ruskeaa. Säikähdin että mitä, ruostetta. Mutta olikin vain sontaa, männät kun ovat ruostumattomasta teräksestä teetetyt. Kovasti pinttynyttä likaa oli juuri skeidatiivisteen kohdalla ja sen sisäpuolella. Hinkkasin lian pois ja laitoin jarrukumirasvaa sitä silikoonin näköistä jarrunesteeseen liukenevaa. Mäntä meni sisään nätisti ja painoin sitä ulospäinkin. Tuli todella herkästi ulos. Seuraavaksi jumitin tämän männän sisään ja enemmällä paineella painoin jumittavan ulospäin. Sekin tuli alkuvaikeuden jälkeen ulospäin nätisti ja se toikin mukanaan sontatiivisteen kiriistysrenkaansa kera. Alta paljastu syy miksi aiemmassa oli sitä likaa. Se kiristysrengas oli aivan ruosteessa jo ja se potero mihin se tiiviste ja rengas painetaan, oli jo ruosteessa. Uskomatonta. Mäntään rasvaa ja työnsin sen paikalleen ja se oli hyvän tuntuinen. Painoin rasvalla skeidakumin paikalleen ja tämä satula oli rassattu.
Satula kiinni ja kas kun GreenStuff palat lumpsahti paikalleen vieläpä kitinäteippinsä kera.
Seuraavaksi teekupin jälkeen purin oikean puolen samaan tapaan ja käänsin jousen viimelauantain jälkeen toiseen asentoon, samaan missä vasen orkinaali oli ollut, Aloin samalla tuumimaan että miksi jousen ja alatukivarren väliin jää outo rako. Vilkuilin vasemman jousen samaa tilannetta ja siellä kanssa jäi reaktiotangon kohdalle jousen ja alatukivarren väliin rako. Tiesin että jouset olivat samalla tavalla kuin vanhatkin mutta nämä ovat hivenen eri asennossa päiltään. Mutta tälläkertaa täsmäsin alapään samaan paikkaan. Yläpää kun on tasainen pyöreä rengas kumi. Sitten silmä havaitsi että alatukivarren jousen kohdassa on kuoppa mikä muistuttaa kovasti jousen pyöreän pään topparia. Aivot raksuttaa että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Sitten hehkulamppu sytty. Ettäkun yläpää on tasainen kumi ja jousen toinen pää on leikattu tasaiseksi niin että mulla on jousi ylösalaisin! Mutta hetkinen, mähän nimen omaan asensin jouset nyt kuten ne on tehtaalla laitettukkin. Sitten, VOI ELÄMÄ

Nehän ovat laitettu jo tehtaalla väärin 55 vuotta sitten.

Eli jousen kääntö nyt oikein päin oikealle ja satulan rassaus samalla tapaa kuin vasemmalle sekä palojen lumpsautus paikalleen. Sitten pikapurkamalla jarruihin koskematta, vasemman jousen kääntö oikeinpäin.
Seuraavaksi hikoilin takaylätukivarret vaihtaen, eli ne mitkä olin restauroinut mutta en käyttänyt niitä kuin pari päivää kun perä huuti niillä aivan täysillä sisään. Nythän Tuomeen tekemä pylly on hiljainen niin laitan ne takaisin suoraan.

Paneudun takajarruihin. Aloitan homman purkamalla nämä uudet isommat sylinterit osiin. Hyvä niin koska molemmissa sylintereissä toinen mäntä oli aivan jökissä. Sain hakata mäntää pitkän tuurnan välitykellä viilapenkkiä vasten ihan kovaa että se irtosi. Toisen sylinterin toinen mäntä oli tullut lähes ulos varastoinnin aikana ja sen seurauksena sylinterin sisälle oli kehkeytynyt seitin ohut ruoste. Honasin sen sormella ja kaksitonnisella paperilla hyväksi. Kaikkien mäntien männänkumipoterot oli täynnä kovettunutta rasvaa. Jahka sylinterit olin rassannut niin pystyin alkamaan raaputtaa ohjuritapin avulla merkkiä mihin kohtaan jarrukilpeä poraan reiän. Porasin 4mm reiän kun tappikin on. No reikä piti suurentaa viiteen milliin ja viilaa sivuun että sylinterin sai paikalleen..

Ehkä toinenpuoli onnistuu paremmin. Kasasin etummaisen kengän ja kässärilinkun paikalleen ja sovitin taaempaa kenkää. Huomasin että hitsaamani täyte linkussa oli aivan liian paksu. Vingutin sitä matalemmaksi ja vieläkään ei kenkien yläosat paina sylinterin mäntiä pohjaan asti. Koitin silti rumpua niskaan. No sehän meneekin ihan pohjaan. Loppupeleissä mun ei olisi tarvinnut hitsata yhtään mitään mihinkään. Uusien kenkien tämä kuoppa on niinpaljon matalempi kuin vanhojen että se jo riittää että käsijarru pelaa tehokkaasti.

Siivooja tuli häiritsemään joten pitää seuraavalla kerralla vinguttaa vasemmalta vielä vähän pois hitsuumisiani että kengät eivät jää laahaamaan. Tällähetkellä ja sittenkin käsijarrun linkun tunto on ns välitön.